Текст, перевод и аккорды “Raunioilla”
- Askelmilla (Prologue) Maailmalle Kuun viel? varttuessa kulki kuiskaus p??ll? veen kaukaa. Aallot levotonna l?iv?t vasten sateen pieksem?? rantaa. Kauan hiljaisia lienneet salot alla pohjoisen taivaan. Vain yksin?inen vire tuulen soi. Keih?s karhunkaatajan maassa saaliin vierell? vartoi vaiti suurta laivaa saapuvaa. Ei kukaan tiennyt n?hd? sarastukseen ja p?iv? laski taas. Kuulkaa huuto korppien halki taivaiden, n?in saapuu tuho jumalten maailmaamme. On tullut se aika jolloin auringon py?r? veren vuodatuksesta katkeaa. Liput kauniit liehuen airut rantakiville astuu. He miekoin meit? tervehtiv?t, vapaudesta puhua saavat. Loimet vieraat yll?ns? puiseen ristiin veriveli tarttuu. H?n suden mahdin mielii taltuttaa. Keih?s karhunkaatajan vastaan k??rmekielt? nyt nousee ja iskee l?pi kurjan syd?men. Vaan eiv?t sankarit en?? nouse raunioille ja laulumme tuuli vie. Kuulkaa suru metsien halki aikojen, on pyh?t kivet kaadettu ja kansa voipunut. Valtaa kuoleman sylist? uhmaa ter?s v?lkkyen. Tuoni k?siss? jumalten, maine miehen ikuinen. Jo syttyv?t nuo soihdut, ne ruumiit k?rvent?v?t ja syytt?mien sielut tuomitaan. Kuinka riist?v?t he jumalat nyt vierelt?mme, vaikenevat tuhannet edess? murhaajan. Kirveenkuva rinnalla karhun lailla taistellen, Ukon voima syd?mess? viel? kaatuu viimeinen. Raunioilla (Epilogue)
Поделитесь с друзьями:
Поделитесь с друзьями: