Текст, перевод и аккорды “Pommitus”
- Katselevat taivaalle, tulee pommikonelaivue. Matalalla auringossa v?lkkyen. Irrottaa pomminsa, puolentoista sataa. Jotka kiilt?v?t kauniisti, sirosti suuntaansa etsien. Pudoten ensin hitaasti, sitten nopeammin. Lopulta n?kym?tt?miin h?viten. Kun maa alkaa t?r?hdell?, hyp?hdell?, keinua. Syd?n j?tt?? v?liin pari iskua. Murskaavat paineaallot humahtelevat. Repien edest??n kaiken irtoavan. Hetkitt?in maa tuntuu alta katoavan. Toisinaan hyp?ht?en yl?s. Ly?den vasten rintaa ja kasvoja. Savu, tomu ja lumi peitt?v?t tienoon verhoon sakeaan. Joka pakkasp?iv?n auringossa saa hohteen luonnottoman. Kuuluu voihkaisuja, heikkenevi? avunhuutoja. Tulee uusi laivue ja pommit irtoavat. Avuttomana, liikkumatta kohtaloonsa katsoen. Makaa hiljaa paikallaan, vaikka kovin pelottaa. Ty?nt?? naamansa mustaan kitker??n tantereeseen. Tuntee kuoleman l?hestyv?n, kuin painajaisessa sit? odottaa. Yritt?? tiukemmin tarrautua maahan, painerenkaiden ristiaallokossa. Kun toiset olkansa yli yl?s vilkuillen, ep?toivoisesti etsiv?t suojaa. Alla on joku, p??lle putoaa joku. Velttona, verta valuvana, r?j?hdysten riepottelemana. Sirpaleiden silpomana. Taas tulee uusi laivue ja pudottaa pomminsa. Kivi? puita ja miesten kappaleita, ymp?rille maahan sataa. Vaipuu hiljaa vainajien viereen, v??nt?ytyy veristen vaatteiden v?liin. Mahdollisimman syv?lle. Ei tulevaisuutta, vain t?m? hetki…
Поделитесь с друзьями:
Поделитесь с друзьями: