Aura — Ajattara

Kourissa raskaan pime?n kivet kipuja jauhaa suruista hilja kehr?ten huntua kirojen kantaa

kalpeana kirnuaa harsoon kietoo hulluuden irti laski horroksesta taas raivaa rauta murheiden

ei sammu koskaan aura musta ei mik??n tapa, ik?v?? ei risti anna pelastusta vain katkeruuttaan h?pe??

kulkee kanssa pahojen syd?n pelkk?? routaa saapuu laumassa petojen niitt?? rauta murheiden