Min? katselin sis??n Filosofin taloon
Katsoin ja ymm?rsin
Maailma on lopussa
Haurailla pylv?ill? seisoo ikuisuus
Ei j?? kive? kiven p??lle
Ei t?hte? taivaalle
Ei runoa, ei yht??n laulua
Vain tyhj?, kuvaamaton i?isyys
Kylm? ja loputon
Maailmani y?ss? kirjan petojen
Min? rakennan sinut aina uudelleen
Vain tuhotakseni sinut j?lleen kerran
Min? katselin sis??n filosofin taloon
Tunsin p?iv?n viilenev?n, illan hiljenev?n
Ja min? aavistin kuoleman varjon
Lopun l?heisyyden
Y?n laskeutuvan ikuisuuden
Pimeyden synkemm?n kuin koskaan aiemmin
Maasta nousee usva uuden surun
Ja kastelee kuolevan maan
Sodasta olen tullut, kaaoksesta noussut
Jumalat olen haastanut, kuoleman kukistanut
Olen elementti: maan, ilma, tuli, vesi
Vaeltava laulunhenki, filosofi, apokalypsi
Ja minun on maailma, ja minun on ikuisuus
Ja minun on sota, ja minun on kosto
Ep?ilij?t pilkkaajat, langetkoon rutto yllenne
Sill? el?m? on vain pilkkalaulu