Heid?n silm?ns? kiehuvat
Siit? mustasta kirkkaudesta
Jossa Saatanan riehuvat
Liekit ly?v?t kohti taivasta
Ja se valo talven keskell?
Ei tuo, ei lupaa el?m??
Vaan p??tt?? aikakautenne
Sen loppua ylist??
He juovat sokeutensa viini?
Joka katkerana korventaa
Heid?n katseensa ei kest? n?hd?
Kerran langenneen loistoa
Verikyyneleiden tie
On vihdoin totuudessa heid?n
Ja se tie on p??llystetty
Orjantappuroin ja veitsin ruosteisin
Hukutan itseni siihen virtaan
Jonka juuret ovat saastuneet
Heid?n naisiensa lapsivesien
Huuhtomina
Sill? t?st? el?m?st?
En etsi lohtua, en onnea
Kannan H?nen soihtuaan
Kuvaa H?nen vallastaan
Ja vaikka hukunkin
Nousen, tiedostaen sen
Kauttani H?nen sanansa
Kumpuavat saarnaten
Uuden valon lupausta
Herruuttansa vaatien
Kuten onkin oikeutettu
On aika nousta sarvien