Ajaton — Mustan Kuun Lapset

Joskus kadehdin kuolleita kun uhmaan pohjoista taivaan painoa se silm?ni sulkee, polvilleni pakottaa en tunne en?? mit??n vain j??n luita my?ten el?m?lle suonissani tahdon lopun lahjoittaa

Taivas, t?hdet ja kuu t?n? iltana pois lakastuu olen hiljaa kun maailma kuolee

Henken? hongiston lapsena Pakkasherran nyt olen ajaton t?m?n ikuisuuden verran

Tapaa minut siell? miss? valo pahan merkki on miss? turhaan tiet? etsin miss? olen ajaton

Joskus kadehdin kuolleita Kuolemaa ihaillen, pakkaseen paeten miss? varjot vaeltaa, siell? lumi kasvot saa sinne synnyn hymyillen