Kauan sitten kyl?n p??ss? syntyi kaksi poikaa,
kaksi perillist? sodanjumalan karhuntaljoin verhotun.
Jo kolmen i?st?, sanovat, toisiansa alkoivat harjoittaa
ja kun ter?ksens? yhteen kalahti, saattoi kuulla ukkosen.
Kauan sitten kyl?n p??ss? varttui kaksi poikaa,
kaksiko vain typeryst? kuolemaa pilkkaamaan?
Ei yksik??n haava viel? ollut tehnyt
teht?v??ns?
ja siksi kai sit? miekasta vihollisen t?ytyi anoa.
Aina kunnia houkuttaa nuorta kansaa
(ry?st?retki merten taa) ja taistelu sit?kin enemm?n.
Varmaan turmaan rient?v?n tielle
vain toinen hullu uskaltautuu.
Kun kentt? hohkaa k?rsimyst? ja kirveet lent?v?t,
leikki kanssa kuoleman vain yltyy.
Niin riemukasta lapsien on p?it? pudottaa
kuunnellessaan sotajoukkoa hurraavaa.
Usein k?ykin vain niin et' vertaisesta tulee alempi.
Tarinan kulku voitoista k??ntyy
ja maine ihmisen helposti antaa veljens? unohtaa.
Ylpeys, tuo kavalin tauti p??ll? maan,
n?in on vienyt taas yhden uhrin muassaan.
Kumpi lie se epatto, kilpi alhaalla ja miekka koholla
teilleen mennyt vaiko h?n joka hautoja kaivaa saa?
Heikompaa voima mik' riepottaa;
kotinsa on i?ksi j?tt?nyt tahtoen viel? surmata.
Kunniaton moinen ty?.