Filosofi — Azaghal

Min? katselin sis??n Filosofin taloon Katsoin ja ymm?rsin Maailma on lopussa Haurailla pylv?ill? seisoo ikuisuus Ei j?? kive? kiven p??lle Ei t?hte? taivaalle Ei runoa, ei yht??n laulua Vain tyhj?, kuvaamaton i?isyys Kylm? ja loputon

Maailmani y?ss? kirjan petojen Min? rakennan sinut aina uudelleen Vain tuhotakseni sinut j?lleen kerran

Min? katselin sis??n filosofin taloon Tunsin p?iv?n viilenev?n, illan hiljenev?n Ja min? aavistin kuoleman varjon Lopun l?heisyyden Y?n laskeutuvan ikuisuuden Pimeyden synkemm?n kuin koskaan aiemmin Maasta nousee usva uuden surun Ja kastelee kuolevan maan

Sodasta olen tullut, kaaoksesta noussut Jumalat olen haastanut, kuoleman kukistanut Olen elementti: maan, ilma, tuli, vesi Vaeltava laulunhenki, filosofi, apokalypsi

Ja minun on maailma, ja minun on ikuisuus Ja minun on sota, ja minun on kosto Ep?ilij?t pilkkaajat, langetkoon rutto yllenne Sill? el?m? on vain pilkkalaulu