Suru on valloittanut kaiken.
Siell? mist? hyvyyden ilot on pois ajettu.
Tuulet sy?ksyv?t avoimesta haudasta
Viilt?en j?isen? kunnes viimeinen
Valon kipin? on sammutettu.
Muistakaamme surunkelme? hautajaiskuu
Jonka katseesta enkelit turhaan etsiv?t s??li?.
Ajattoman kunnian ja kylm?n loiston ajat
Kun Kuolema korjasi satoaan.
Me olemme synk?n mahdin hovi,
Silm?n suuruuden hallitsijoita.
Ikuisen mustan taidon kantajia.
He, jotka tuovat kristityille kuoleman.
Me olemme Paholaisen ritareita,
Hiidentornin musta Mahti,
Jonka alle H?nen tuhonsa
Voimat suotiin.
N?m? ajat muistissamme k?ymme sotaan,
Viimeiseen, surumustan taivaan
Ja talven lumien ylle.
Uusi saatanallinen todellisuus,
El?v? saatanallinen unelma,
Meid?n Mahtimme Kuolemassa.
Lojuu kristinusko nyrkin murskattua
Sen el?m?ntahtoisen heikon kallon.