Kun liekit ja l?yhk?
Palavasta lihasta
Nousevat ylle taivaan
Savusta ja tuhkasta...
Kun Helvetin uusi aika
P??ll? maan on rakentanut
Valtakunnan meille ja itselleen
Jumalan valon viimeinenkin sielu
On tapettu Pimeyden kylmyyteen.
Lumeen hautautuneiden laaksojen
Yksin?isyytt? ei en?? ole,
Vaikka maillanne ei el?m? hallitsekaan.
Kaksitoista ja kolme
Seurana hiljaisuudelle
J??tynein? y?n pakkasasteista
Muistomerkkein? aution er?maan
Kunnes Tuomiop?iv?n? tanner hukkuu
Vihan mustaan tuleen.
Tuolloin ennen iloisen Kahdentoista
Lumen ja j??n hautaamat sielut
Palavat soihtuina pohjoisessa,
Yll? mahtavien metsien ja maan.
Ja kolmen ennen my?t?tuntoisen
Silmiin palaa el?m?n pilke,
Saatanan julmasta mahdista,
Jotta he n?kev?t tuhonsa
Tuntevat tuskan uudelleen
(Ja muistavat Kuoleman maan)
Ruokkien meit? ihmis-pelolla.