Ylle Kuihtuneen Ajan Ajatusten — Horna

Suru on valloittanut kaiken. Siell? mist? hyvyyden ilot on pois ajettu. Tuulet sy?ksyv?t avoimesta haudasta Viilt?en j?isen? kunnes viimeinen Valon kipin? on sammutettu.

Muistakaamme surunkelme? hautajaiskuu Jonka katseesta enkelit turhaan etsiv?t s??li?.

Ajattoman kunnian ja kylm?n loiston ajat Kun Kuolema korjasi satoaan.

Me olemme synk?n mahdin hovi, Silm?n suuruuden hallitsijoita. Ikuisen mustan taidon kantajia. He, jotka tuovat kristityille kuoleman.

Me olemme Paholaisen ritareita, Hiidentornin musta Mahti, Jonka alle H?nen tuhonsa Voimat suotiin.

N?m? ajat muistissamme k?ymme sotaan, Viimeiseen, surumustan taivaan Ja talven lumien ylle.

Uusi saatanallinen todellisuus, El?v? saatanallinen unelma, Meid?n Mahtimme Kuolemassa.

Lojuu kristinusko nyrkin murskattua Sen el?m?ntahtoisen heikon kallon.