Kun Jumalan Syd?n On MurskattuHorna

...M?d?n veren l?yhk?,
Helmiportin ly?tyjen,
Nousee usvamaisen kaltaisena
Juurelta Kuninkaan istuimen,
Tehdyn noiden ly?tyjen isien
Ja perillisten kalloista
Ja ahdingosta.
Valosta orjuutimme heikot sielunne
Jotka Saatanan tulesta
Ovat Kuolemalle annetut
Tuhanneksi vuodeksi k?rsimykseen,
Aina tuhanneksi jokaisesta
Jona Jumala katsoi yllenne.
Ei surua vuoksenne, surua el?m?st?.
Liha ja veri Jumalan rakkaudesta
on kaikki poissa...
Kaikki kyyneleet, kaikki ilo,
Kaikki vapautenne.
Ei surua vuoksenne, surua el?m?st?.
Silti kunnioitamme kuolemaanne,
Vaikka syljemme itkev?n Is?nne
Kasvoille ikuisia haavoja...
Kohti Tuomiop?iv?? t?ynn? tuskaanne,
Tyhj?n ja aution taivaan t?hden
L?mmin tuike silmist? on poissa
Kun Jumalan syd?n on murskattu.