(Kaiken) Kristityn Kuolema — Horna

Kun y? on loputtomana Ikuisuuden varjo yll?mme Taistelun kent?t kristityn Kuoleman kehtona Ovat Hornan mahdin Monumentaalisin luomus.

Sen pahuuden musta Pantheon. Niin kauas kuin silm? kantaa Lojuu iskujen murjomia Elottomia ruumiita El?m?n heist? poistuneena, Mustan raudan purtua (heid?n) Lihaansa kalvaen, polttaen, Raastaen ja repien.

Taistelun y? muuttui lopun saapuessa Synkemm?ksi, Kristinkansan kuolemalla Valon ly?den.

Haudaten sen papit tuhkaan Joka oli heid?n kirkoistaan j?ljell?.

Noina hetkin? tuho, h?vitys ja kuolema K?viv?t Grimsgardin pihasta marssien Lopun kaikki ennustukset totena k?sill??n.

Aseina joilla Jumala ja Poikansa Hakataan hengilt?, Nyt. Ja uudelleen. Yh? muistojemme toivossa. Uudelleen.