Viimeinen Sielu Jumalan Valosta — Horna

Kun liekit ja l?yhk? Palavasta lihasta Nousevat ylle taivaan Savusta ja tuhkasta... Kun Helvetin uusi aika P??ll? maan on rakentanut Valtakunnan meille ja itselleen Jumalan valon viimeinenkin sielu On tapettu Pimeyden kylmyyteen.

Lumeen hautautuneiden laaksojen Yksin?isyytt? ei en?? ole, Vaikka maillanne ei el?m? hallitsekaan.

Kaksitoista ja kolme Seurana hiljaisuudelle J??tynein? y?n pakkasasteista Muistomerkkein? aution er?maan Kunnes Tuomiop?iv?n? tanner hukkuu Vihan mustaan tuleen.

Tuolloin ennen iloisen Kahdentoista Lumen ja j??n hautaamat sielut Palavat soihtuina pohjoisessa, Yll? mahtavien metsien ja maan. Ja kolmen ennen my?t?tuntoisen Silmiin palaa el?m?n pilke, Saatanan julmasta mahdista, Jotta he n?kev?t tuhonsa Tuntevat tuskan uudelleen (Ja muistavat Kuoleman maan) Ruokkien meit? ihmis-pelolla.