On Aika Itsekin Lohduton — Mustan Kuun Lapset

Ovat siin? kuin kaksi marjaa jumala ja saatana katselevat likaista karjaa joka juoksee vauhkona

V??nt?v?t k?tt? kumpi saa meid?t unohtaa kesken matkaa luovuttaa lapset hukuttaa

On surun taakka raskas kantaa suru l?mmin ja ajaton ei aika haavoja voi parantaa on aika itsekin lohduton

Kelme?n valon kuutamo antaa yksin pime?ss? kulkevalle en kai syntynyt joukkoon tuohon karjalaumaan katseen alle

Talvisen tien kuolema kulkee kylmin k?sin lapset hukuttaa haudalla hymyilev?t kaverukset toisiaan selk??n taputtaa