MerkurianaHorna

Haudanh?m?r?st? kuivaan pimeyteen
?iseen vapinaan ja mustaan horrokseen
Vaivun tuntemusten tuomaan humalaan
Juovun kylmyyden ja syksyn tulemaan
vanhan kivisillan, tumman veden virtaavan
Puisen laiturin ja muistomerkin uhkaavan
Silm?t suljettuina n?en taakse p?ivien
Hetkiin joista l?ysin katseen t?htien
Merkuriuksen veri virtaa
Vuotaa yli maljani (ja)
Sinet?i sen syd?meeni
Huulilleni voitelee
Merkuriuksen rytmi tempa
Syke saattaa tajuni (ja)
Asettaa sen k?mmenellesi
Hengityksen viettelee
Merkuriana...
Kivi allani saa ihmispainon taakakseen
?inen ?skel kaikuu hiljaa huomiseen
Jokin on nyt toisin, tunnen, tied?n sen
Ik? painaa luihin teot ihmisen
Kuulen sateen ropinan ja kello raksuttaa
Harmaan arjen airut aamun kirjoittaa
Syksyn s?vel pit?? kiinni mollistaan
Merkuriana virvoittaa sielun unestaan