Skaldiriimu kuolleen papin kallossa
kertoo tarinaansa vihassa ja inhossa.
Yh? useamman riimun aamunkoitto
todistaa,
mit? kylmemp?n? papisviha kasvaa saa.
Sulkakyn?n tarkat piirrot veress?
tuovat pelon esiin nykyihmisess?.
K?sin vapisevin k?y joku tutkimaan
mik? saakaan jonkun papin tappamaan?
Silm?t saarnamiehen on nokittu kuopistaan,
luuhun asti pureneet viillot kasvoissaan
Veril?ik?t lattialla, kynnet irrallaan,
vanha mies on ry?minyt, raapinut kauhuissaan.
Yh? vaanii sudenvarjo huoneen nurkissa,
tanssii hiljaa savuttavan ?ljylampun tahdissa.
Katsoessaan ulkoilmaan, kuuseen l?heiseen,
pahaenteisen? katsoo yh? korppi ihmiseen.
Ennen kalmanlinnun tuomaa sokeuttaan
n?ki (pappi) mustan massan kuhisevan ihollaan.
Ep?toivoissaan h?n ryhtyi rukoukseen
joka hukkui vaientuen linnun hy?kk?ykseen.
Jumalasi laupeuden
ei kuule avunhuutoja,
lep?? usva pahuuden
yll?nne vailla aukkoja.