Kaikki kerran valkoinen ylt?nne...
Ker??n itselleni ja heille
Rinnallani poltamme kylm?n muiston.
Niist? haavoista jotka nauloilla
Aikaan saatiin herramme mahdin
Naulatessa Kristuksen.
Jeesuksen verell? v?rj?ytyneet vaatteenne
Aina ikuisuuteen puemme yllemme.
Aina ikuisuuteen...
Viha on virrannut Tuomiop?iv?n
Sielujen surusta. Synnyinkasteesta
M?d?t kallonne murskataan joukostamme,
Ei sijaa el?m?lle, ei tuntumaa toivoon.
Inhon ja julmuuden miekka on syv?ll? lihassanne.
Sielunne liekkeihin, virtoina avoimista
Haavoista ylle hautojen, tuhannen jos toisen
Jeesuksen oppiin kerran turvanneen.
Kaikki h?nest? on poissa,
Kahdentoista ensimm?isen
Kuoleman poishuuhtomana
Hautausmaiden tulissa.
...Ja yll?mme vaatteenne,
ilman kristinuskon tahraa
ja valhetta vaikka miekanviilt?m?t,
ja vaikka v?rj?tyt Jeesuksen verest?.